Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Markku Pirin VETRO & DIPINTI -näyttely Roomassa - Suomen suurlähetystö, Rooma : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Rooma

Ambasciata di Finlandia
Via Lisbona 3, 00198 Roma
Puh. +39-06-852 231
S-posti sanomat.roo@formin.fi
Italiano | Suomi | Svenska | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 3.7.2017

Markku Pirin VETRO & DIPINTI –näyttely Roomassa

Torstaina 16.6. juhlittiin Rooman Museo Carlo Bilottissa Markku Pirin Italian-näyttelykiertueen toisen etapin avajaisia. Näyttely on avoinna 17. syyskuuta saakka keskellä kauneinta Roomaa.
 

Taiteilija Markku Piri teostensa keskellä. Kuva: Luca Storri

Markku Piri, ensimmäinen Vetro & Dipinti –näyttelyn kiertuekaupunki oli Firenze, millaisen vastaanoton se sai siellä?

Vastaanotto Firenzessä oli häkellyttävän lämmin, avosylillinen abbracceja! Näyttelyn alkupuolella yleisöä kävi kolmisensataa päivässä, puolenvälin jälkeen kävijämäärät kasvoivat vielä huikeasti: 500-600 henkeä päivässä! Ammattilaispalaute oli aivan fantastista ja näyttely sai näkyvyyttä kuuden tv-kanavan uutisissa. Artikkeleita ja ammattilaisblogeja julkaistiin tusinoittain.

Uskon, että yksi syy innostukseen on se, että näyttelyn teokset eivät edusta perinteistä "skandinaavista viileyttä". Pyrin intohimolla kauneuteen, ja hallittu koristeellisuus on yksi keinoista; pohjoismainen muotoilutausta kohtaa Italian renessanssin runsauden.
 

Palazzo Medici Riccardi ja Rooman Museo Carlo Bilotti ovat hyvin erilaisia näyttelypaikkoja. Mikä tekee Bilottista erityisen?  Miten työsi pääsevät siellä esille?

Minulle on suuri innoitus ja onni saada rakentaa näyttely kolmeen hyvin erilaiseen tilaan. Firenzessä oli konkreettisesti läsnä renessanssin henki ja Michelangelon kaiut. Museo Carlo Bilotti on taidemuseo, jonka uudet rakenteet ovat selkeät, vaaleat ja modernit. Keskellä pääsalia on huikea valoaukko ja fragmentti vanhaa palatsia, ja tämän halusin ottaa aktiivisesti mukaan osaksi näyttelyn arkkitehtuuria. Museo Bilottissa korostuu näyttelyn sisällön taide. Teosten ominaispiirteet tulevat esiin kun luonnonvalo hyväilee niitä.

Museo Carlo Bilottin kerroksellisuus (joka on kuin Rooman kerroksellisuus) sopii työskentelyyni hyvin: teen töitä nyt, tietoisena menneisyydestä ja suhteessa siihen, samalla kurkottaen tuntemattomaan, tulevaan.
 

Näyttelykiertuetta edelsi vuosien työ. Miten idea näyttelykiertueesta Italiassa syntyi? Miten juuri nämä kolme kaupunkia valikoituivat?

Minulla oli 2011-12 näyttelykiertue, joka nähtiin Madridissa, Barcelonassa, Lissabonissa, Berliinissä ja Washington DC:ssa. Washingtonissa näyttelyn näki Italian USA:n suurlähetystössä Michele Giacalone, joka esitteli minut Muranon Museo del Vetron johtajalle, Dottoressa Chiara Squarcinalle. Squarcina näki laajan soolonäyttelyni Hämeenlinnan taidemuseossa 2013 ja ihastui kovasti. Muranon museo tuli siis ensimmäisenä mukaan. Suomen Rooman suurlähetystön kanssa mietimme, että valtava työ näyttelyn eteen kannattaisi paremmin jos museoita olisi 2 tai 3. Kunniakonsulaatti Firenzessä innostui asiasta, ja siellä näyttelyn epäviralliseksi suojelijaksi tuli kunniakonsuli Leonardo Ferragamo. Rooman kaupungin kanssa käytiin neuvotteluja pitkään ja Museo Carlo Bilotti liittyi luontevasti yhteistyöhön.

Nämä kaupungit kattavat komeasti kolme keskeistä kulttuurin keskusta Italiassa.

Näyttelyssä nähdään lasiteoksia, serigrafioita ja maalauksia, Roomassa myös valokuvia. Teokset ovat dialogissa keskenään. Miten päädyit tällaiseen ratkaisuun?

Minua kiinnostavat tilat, arkkitehtuuri, ja taiteessa ja muotoilussa erilaiset materiaalit. Koen kiehtovana näyttelyn suunnittelun siten, että erilaiset teokset olisivat sukulaisuussuhteessa ja dialogissa keskenään sekä suhteessa näyttelytilan arkkitehtuuriin ja sen erityispiirteisiin. Parhaimmillaan tästä seuraa katsojalle elämyksellinen kokonaisuus, joka avaa sekä tilan että teokset uudella tavalla.

Pirin teokset käyvät dialogia myös itse näyttelytilan kanssa. Kuva: Luca Storri

Miten löysit lasin? Kuinka kauan olet työskennellyt lasin parissa?

Suomen muotoilumaineeseen sen kultakaudella 1950- ja 60 luvulla liittyy saumattomasti lasi. Kun on elänyt jo 60-luvulla ja saa muotoilun peruskoulutuksensa Suomessa, syntyy jonkinlainen suhde myös lasiin.  Tunsin henkilökohtaisesti Timo Sarpanevan, ja hän otti aikoinaan työskentelyyni etäältä sangen kannustavan asenteen. Aloitin työskentelyn lasin parissa 1990-luvun lopussa, suomalaisen puhaltajamestari Jaakko Liikasen kanssa. Sitä mukaan kun oma tuntemukseni lasista on karttunut, on se materiaalina alkanut kiinnostaa yhä enemmän.

Värit ovat minulle tärkeitä. Lasissa värien läpikuultavuus, peittävyys, maalauksellisuus, heijastukset ovat kiehtovassa suhteessa kolmiulotteiseen muotoon. Lasia voi myös pintakäsitellä eri tavoin, kuten olemme tehneet näyttelyn "arkaaisessa" sarjassa.

Sekä Italiassa että Suomessa on vahva perinne lasinpuhalluksessa. Miten löysit yhteistyötahoiksesi Lasismin ja Muranon mestarit? Mitä yhteistyö heidän kanssaan on opettanut?

Lasismi-osuuskunta jatkaa Jaakko Liikasen studiota Riihimäellä. Siellä läheisiksi yhteistyökumppaneiksi ovat tulleet Joonas Laakso, Kaappo Lähdesmäki ja Kimmo Reinikka. Ihailen heidän taitoaan, kiihkoaan, tapaa ottaa vaativat haasteet vastaan ja etsiä ratkaisu toteutukselle. Yhteistyömme on tiivistynyt viimeisen 3-4 vuoden aikana, ymmärrämme toisiamme ja tavoitteitamme hyvin.

Minulla oli ajatus tehtävistä töistä Muranon lasimestareiden kanssa. Etsin vaihtoehtoja netin kautta, ja paikan päällä studioissa vierailemalla. Lopulta löytyivät mahtavat, erilaiset tekijät: Pino Signoretto, Gianni Seguso, Simone Cenedese ja Matteo Tagliapietra. Olen todella ylpeä siitä, mitä olemme saaneet aikaan, ja yhteistyö tulee jatkumaan.

Näyttelykiertue on esimerkki konkreettisesta kulttuurivaihdosta. Myös se mitä olen Italiassa nähnyt ja kokenut valmisteluprosessin aikana on vaikuttanut lopputulokseen.

Millaista työskentely Italiassa on ollut? Mitä haasteita matkan varrella? Entä mitä antoisia hetkiä?

Ulkopuolisen on vaikeaa ymmärtää mikä työ tämän mittakaavan näyttelyn ja kiertueen valmistelussa on! Onneksi mukana on hyviä partnereita. Yli kolme vuotta on hurahtanut hetkessä! Näyttelykiertueen kolme museota ja kolme kaupunkia edustavat kaikki erilaisia toimintakulttuureita Italiassa - ja erot ovat suuret. Murphyn laki toimii erityisesti Italiassa! Tämä saattaa merkitä - suomalaisesta selkeästä perspektiivistä katsottuna - yksinkertaisten asioiden monimutkaistumista, ja yllätyksiä, joihin ei mitenkään ollut varautunut. Olen myös oppinut, että Italia on keskustelun kulttuuri, ja päätöstentekoprosessi on usein monivaiheinen ja -tasoinen, siinä missä Suomessa tarkistetaan minuutissa vaihtoehdot ja toisessa minuutissa tehdään päätös, joka pitää. Italiassa kaikki voi muuttua koska tahansa "sään mukana".

Olen oppinut tuntemaan Italiaa syvällisesti. Rakastan tätä maata ja monia sen ominaisuuksia. Antoisinta pitkässä projektissa ovat ihmissuhteet: uusia ystäviä, uusia ammatillisia vaikuttajia ja taitureita, joiden kanssa on ilo ja onni työskennellä, yhdessä ponnistella. Kun uudet valmistuneet teokset näkee ensi kertaa, tunnelataus on suurenmoinen! Kun näyttely on valmiiksi rakennettu ja suhde tilaan toimii kiehtovalla jännitteellä, ilo on valtava.

Markku Pirin näyttely VETRO & DIPINTI – Un finlandese all’Aranciera di Villa Borghese 17.6.-17.9. Rooman Museo Carlo Bilottissa, Viale Fiorello della Guardia.

Avoinna yleisölle ti-pe klo 13-19 (viimeinen sisäänpääsy klo 18:30) la-su klo 10-19 (viimeinen sisäänpääsy klo 18:30), ma suljettu

Vapaa pääsy

http://en.museocarlobilotti.it/

http://www.piri-piri.fi/piritaliaeng/?lang=en

Jutun kuvat: Luca Storri
Fusi Orari -lasiteoksia sekä Dal mio giardino estivo -serigrafioita. Kuva: Luca Storri

Tulosta

Päivitetty 3.7.2017


© Suomen suurlähetystö, Rooma | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot