Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Rooman keskuksen legendaarinen ääni Sinikka Etto-Alianiello siirtyy eläkkeelle - Suomen suurlähetystö, Rooma : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Rooma

Ambasciata di Finlandia
Via Lisbona 3, 00198 Roma
Puh. +39-06-852 231
S-posti sanomat.roo@formin.fi
consulate.roo@formin.fi (Passit, oleskeluluvat, notaaritodistukset, konsuliasiat)
Italiano | Suomi | Svenska |  | Instagram
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 29.11.2018

Rooman keskuksen legendaarinen ääni Sinikka Etto-Alianiello siirtyy eläkkeelleSinikka Etto

Rooman suurlähetystössä lähes 30 vuotta työskennelleen Sinikka Etto-Alianiellon läksiäisiä vietetään perjantaina. ”Työtä voisin vielä jatkaa, mutta en kestä enää aamun ruuhkabusseja.”

Kello on 7.30 Roomassa ja on jo valoisaa. Via Lisbonan suurlähetystöön saapuu Sinikka Etto-Alianiello, tuttuun tapaansa ensimmäisenä. Ensi maanantaista alkaen ovi tuskin käy näin aikaisin, sillä käynnissä on Sinikan viimeinen viikko töissä.

Etto-Alianiello aloitti työskentelyn suurlähetystössä helmikuussa 1989. Rooman yliopistossa kieliä ja kirjallisuutta opiskellut Etto-Alianiello oli tuohon mennessä ehtinyt jo työskennellä mm. firenzeläisellä, 1700-luvulla perustetulla Pineiderilla. Työpäivät italialaisessa yrityksessä venyivät pitkälle iltaan ja viikonloppuisinkin piti usein työskennellä. Suurlähetystötyö tarjosi tasaiset työajat ja helpotusta lapsiperheen arkeen.

Sihteerin työ oli kirjoittamista

Suurlähetystössä Sinikka toimi ensin keskuksen hoitajana sekä vahtimestarina. Turvaovet piti avata mekaanisesti kaikille ja kaikki puhelut tulivat suurlähetystön keskukseen. 1990-luvun alussa Sinikka pääsi pois vahtimestarin kopista ja alkoi työskennellä sihteerinä. ”Työ oli hyvin manuaalista ja aikaa kului esimerkiksi erilaisiin tiedusteluihin vastaamiseen aivan toisella tavalla kuin tänä päivänä,” Sinikka muistelee.

”Kaikki kirjeet kirjoitettiin kirjoituskoneella. Puhelimia oli vain muutama ja esimerkiksi keskukseen vastasimme vuoroissa. Iso osa työaikaa meni raporttien puhtaaksikirjoittamiseen ja oikeakielisyyden korjaamiseen. Harva virkamies kirjoitti tuohon aikaan itse mitään. Virheitä varten oli korjausnauhaa ja –lakkaa. Oli hyvin kiinnostavaa seurata politiikkaa ja raportointia niin lähietäisyydeltä.”

Joulupukin apulaiset

Sinikka Etto-Alianiello muistaa internetiä ja tietokoneita edeltävältä ajalta etenkin lasten ja koululaisten tiedustelut liittyen Suomeen ja joulupukkiin.
”Ennen joulua tänne tuli valtava määrä soittoja lapsilta, jotka tiedustelivat Joulupukin osoitetta. Annoimme sen tietysti kaikille sitä kyseleville. Samoin lähetimme hirveästi materiaalia Suomesta koululaisille ympäri Italiaa.”

Suurlähetystön aula muistutti matkatoimistoa esitteineen. ”Kesälomia suunnittelevia italialaisia ravasi täällä kyselemässä, mihin heidän kannattaisi Suomessa matkustaa,” Sinikka naureskelee.

Kopiokone mukaan Torinoon

Työuralta etenkin Italian EU-puheenjohtajuuskausi 1996 on jäänyt Sinikalle elävästi mieleen. ”Matkasimme Suomesta tulevien delegaatioiden kanssa Firenzeen ja Torinoon. Suurlähetystöllä oli suuri vastuu kaikesta. Toimistolta piti ottaa silloin mukaan aivan kaikki tarpeellinen teroittimista kopiokoneeseen. Se kopiokone kyllä unohtui paluumatkalla ottaa mukaan ja sitä piti lähteä erikseen hakemaan!”

Ei enää aamubusseja

Eläkkeelle siirtyminen tuntuu Sinikasta helpottavalta. ”Helpotus ei liity työn loppumiseen, vaan siihen, ettei minun tarvitse enää viettää aikaa Rooman julkisissa kulkuvälineissä!” hän naurahtaa. ”Suomessa busseissa on ihanat puhtaat, päällystetyt penkit ja musiikki soi - täällä soivat vain torvet! Tästä eteenpäin saan kulkea bussilla vain kun itse haluan.”

Aamubussissa tiivistyy myös Italian poliittinen tilanne: ”Mitä kuumempi tilanne, sitä vaikeammat matkat!” Sinikka kertoo. ”Aina joku haluaa haastaa aamu kuudelta keskusteluun milloin mistäkin, aina hyvin poleemisesti. Valitettavasti busseissa näkyy myös rasismin lisääntyminen.”

…eikä Twitteriä

Sinikan seuraaja aloittaa työnsä uuden vuoden puolella. ”Hyvä, että paikallani aloittaa nuori ihminen, jolla on energiaa opetella uusia juttuja, joita minä en enää jaksaisi,” Sinikka pohtii. ”En halua Twitteriin enkä Facebookiin. Minulle on aika lähteä, vaikka 30 vuotta on mennyt kuin silmänräpäys.”

”Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus,” Sinikka toteaa. ”Olen saanut puhua suomea, olla tekemisissä suomalaisten kanssa ja tehdä töitä Suomen puolesta mukavien työkavereiden kanssa. Se on ollut antoisinta. Työ on myös ollut hyvin vaihderikasta.”

Antoisia eläkepäiviä, Sinikka! Ja suuri kiitos!

Tulosta

Päivitetty 10.12.2018


© Suomen suurlähetystö, Rooma | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot